Limonaadinmakuinen muistokirjoitus Pakana-pukille

Nyt joku ajattelee, että menee Virtamiehellä puurot ja vellit sekaisin, kun saman otsikon alla käsitellään vuohia ja virvoitusjuomaa, mutta näin ei todellakaan ole asian laita.

Pakana (2005-2018)

Katsokaas. Rakas pikku partasuumme, pukki Pakana veti viimeiset henkäyksensä pari viikkoa takaperin. Jäljelle jäi suunnaton tyhjyys, kun ystävistä kaikkein parhain yhtäkkiä lakkasi olemasta. Koko illan vietin jo kylmenneen Pakanan vierellä pohdiskellen tätä tavatonta menetystä. Lopulta kannoin ukon autoni takapakkariin ja asetuin sinne itsekin nukkumaan, päättäen ajella aamun koittaessa tuhkaamoon. Aina silloin tällöin suunnittelin viettäväni yötä Pakanan karsinassa telttavuoteella, kokeakseni jotain siitä salaperästä, joka pukkivanhusta ympäröi. Koskaan en sitä ennättänyt tehdä. Parempi siis myöhään.

Mutta mitä tekemistä sitten limonaadilla on pukkivanhuksen kanssa?

Kun ryhdyin inkiväärilimonaadin tuotekehittelyyn täydellä höyryllä, ilmaantui aika-ajoin koe-eriä, joista piti hankkiutua eroon tyylikkäästi. Kaikkea sitä limonaadin määrää en olisi itse pystynyt juomaan, se olisi sitä paitsi ollut sulaa hulluutta. Osa koe-eristä hävisi kuumana kesänä jääkaapin viileydestä parempiin suihin, osa jäi kattilan pohjalle. Samoihin aikoihin Pakana oli alkanut oireilla epämiellyttävällä tavalla. Tämä käytännössä katoen lakkasi juomasta vettä, ja kaikki tietävät, mitä sellainen voi hellekesänä aikaansaada. Otus oli pakko saada juomaan! Sitten keksin tarjota pukille lasillisen limonaadia, ja ihme tapahtui: ukko joi! Annoin Pakanalle lisää hävikkierästä, ja sama tapahtui. Kuinka terveellistä pukin on juoda limpsaa, sitä on vaikea arvioida, mutta hyvin tuntui maistuvan vesi, inkivääri, hunaja ja sitruuna suloisena cocktailina. Varmasti myö hiilihapolla oli osuutensa asiassa, sehän kuplii mukavasti kielen päällä, miksei myös pukilla. Kehittyi siis omalaatuinen limpsarituaali jossa Pakana pääsi kattilan ääreen aina kun paljas vesi lakkasi kelpaamasta. Ja aina päästiin tuloksiin, eikä pukki kuivettunut. Selvennykseksi tahdon kertoa, että ihan silkkaa limonaadia Pakana sai ainoastaan hätätilanteessa, muina kertoina limpsa oli lantrattuna veteen.

Sitten koitti Ahvenanmaan matkalta paluu. Minut kohtasi surkea näky. Pakanalla oli saman päivän aikana mennyt jalat alta kolmeen otteeseen, ja nytkin illan viilentyessä vanhus oli kaatunut nurmelle ketarat oikosenaan. Muuan eläinlääkäri antoi asiaankuuluvia rohtoja, morfiinia myöten, joten tuskin tuo kipua tunsi, mutta sääliksi kävi Pakanaa, yleensä niin vauhdikasta ja vilkasta ikinuorta. Alkoi näyttää siltä, että olisi turha odottaa vanhuksen enää siitä jaloilleen nousevan. Päätin kaihoisin mielin tarjota Pakanalle vielä kerran parhainta herkkua ja lääkitsijää, limpsaa. Kun surkea ukkopolo sitten sai suuhunsa inkiväärijuomaa, ravisteli tämä äkkiä päätään ja ryntäsi ylös sorkilleen määkäisten iloisena. Kauan sitä ei silti kestänyt. Voimat ehtyivät uudestaan ja samea olo palasi. Ei mennyt pitkäkään aika, kun Pakana oli armeliaasti saateltu lapsuuden laitumille jo paljon aikaisemmin poismenneen Lakana-ystävän seuraan.

Inkiväärin tiedetään lääkitsevän. Varovaisesti arvioisin, että osittain inkiväärilimonaadin ansiosta Pakana sai nauttia hyvän pätkän kaunista kesää – ja me nauttia hänestä – ennen valitettavaa mutta väistämätöntä poislähtöään.

Pakana poistui, mutta pian pihamaalle ilmestyi  kaksi mustaa kilipukkia hänen polkujaan tallaamaan. Elämähän jatkuu! Paavali ja Peeveli ovat vauvakilejä, maitoa lipittäviä pikkuisia. Ehkäpä hekin kerran pääsevät limonaadin makuun. Inkivääriresepti on valmis, mutta paljon on tulossa koe-eriä sitruuna-, mansikka- ja sokerijuomien tiimoilta. Voi olla, että annan pikkuisten maistaa pisaran sieltä, toisen täältä. Parasta silti kai pitäytyä heidän tapauksessaan lampaanmaitovastikkeessa, vedessä, heinissä ja vaahteranlehdissä. Sekin tuntuu lataavan pikku-ukkoihin riittävästi virtaa.

Niin, ja Paavalille puhkesi toissapäivänä sarvet. Lupasin järjestää tapahtuneen kunniaksi puutarhajuhlat. Ehkä sekin päivä nähdään, jahka limonaadinpusertamiselta ennätetään.

 

Inkiväärilimonaadi: yhteistyön hedelmä.

Virtamiehen limonaadihanke palautuu Apteekkari O.A. Bäckmaniin, joka perusti virvoitusjuomatehtaansa Tyrväälle vuonna 1892. Kauan sitten toimintansa lakanneelle, ilmeisen hyväntuuliselle laitokselle ollaan nyt luomassa uutta elämää. Apteekkarin valkoinen ja punainen limonaadi elävät menneessä, reseptit ovat vuosien saatossa kadonneet, eikä paluuta alkulähteille täten ole. Apteekkarin limonaaditehtailusta ei paljon tiedetä, mutta se mikä on selvitettävissä, selvitetään.

Apteekkari O.A. Bäckman (1860-1938)

Puheena oleva hanke on silti muutakin kuin hullu idea lämmittää ammoisen apteekkarin virvoitusjuomapannuja uuteen käyttöön. Se on tutkimusmatka uudenlaiseen yhteiseen kokemukseen.

Kaksi lakeijaa avaamassa portteja kuningas-inkiväärille

Hankkeen takana on kaksi henkilöä, joiden äkkiä väittäisin olevan intohimoisimmat limonadistit tässä maailmankolkassa. Näiden kahden henkilön suhde limonaadiin eliksiirinä on erityislaatuinen, jokaiseen nautittuun pisaraan suhtaudutaan huolella ja analyyttisesti. Nämä henkilöt ovat mainio Johannes Rantanen – ja Virtamies Bäckman itse.

Kesän 2018 kuluessa limonadistit ovat muokanneet inkivääristä valmistettavan virvoitusjuoman käsitettä uuteen uskoon. Liian usein inkivääriolut sorretaan liikaan sokeriin, joskus taas makunautintoa häiritsee omituinen, metallinen sivumaku. Tämä ajoi miehet tutkimaan, millä elementeillä itse inkivääri, verrattomassa monipuolisuudessaan, saataisiin makukirjon pintaan tämän jalon aineen ansaitsemalla tavalla. Inkiväärin pippuria muistuttava liekki toki syttyy monessa inkiväärijuomassa, mutta uuteen keitokseen kontrastia tuova hunajan ja sitruunan yhdistelmä saa aikaan jotain aivan uutta. Kuin kaksi lakeijaa avaamassa portteja kuningas-inkiväärille!

Tuotekehittelyn päätteeksi uuden reseptin todettiin soinnuttelevan kolmisointuista harmoniaa, jossa keskenään vallan erisukuiset aromit nostavat päätään toinen toisensa jälkeen. Siemaus inkiväärilimonaadia tarjoaa verrattain pitkäkestoisen, monivaiheisen ja -vivahteisen makukokemuksen, joka vaikuttaa pitkään. Pulloa ei totisesti ole syytä, ehkei edes mahdollista, kulauttaa “huikalla huiviin”.

Minnan makeaa

Inkiväärilimonaadissa käytetään Sastamalan Häijäässä  valmistunutta monikukkahunajaa, jonka takana on mehiläisviljelijä Minna Koivisto. Tässä hunajassa on jotain sangen lumoavaa. Se syntyy luonnon keskipisteessä, lammaslaitumen äärellä, sitä viljellään rakkaudella ja hellällä huolenpidolla. Sitä paitsi Minnan makeaa saa viljelijältä itseltään ihan sellaisenaankin.

Tulevaisuudessa Virtamies suunnittelee  perustavansa oman inkivääriviljelmän. Toistaiseksi on kuitenkin pitäytyminen muualla tuotettuun tavaraan, kuten sitruunan ja sokerinkin tapauksessa.

Kokonainen tuoteperhe kesäksi 2019

Inkiväärilimonaadin myötä on saavutettu eräs keskeinen tavoite. Tuotekehittely jatkuu mm. sockerdrickan ja cream sodan jalostamisella suomalaiseen makuun, vailla yliampuvia imelyyksiä. Lisäksi Virtamiehen tehdas tulee tarjoamaan mansikka- ja sitruunalimonaadien kirjoon uusia, konstailemattomia vaihtoehtoja. Tavoitteena on eheän tuoteperheen aikaansaaminen kesäksi 2019.

Limonaadihanke on saanut lyhyessä ajassa paljon positiivista huomiota ja herättänyt runsaasti mielenkiintoa. Kiitos siitä Sinulle, ennakkoluuloton virvoitusjuoman kuluttaja. Toivomme koko sydämestä, että nautit joka siemauksesta!

Ensimmäistä erää odotellessa,

Virtamies ja kumppanit.

 

Tilaukset:

Apteekkari Bäckmanin inkiväärilimonaadia voi tilata sähköpostitse, puhelimitse tai viestittämällä:

virtamies@virtamies.fi
050 5901541

Tuotteen valmistus käynnistyy elokuun 2018 aikana, toimitus kotiovelle Sastamalassa (Vammalan keskustan liepeillä), muuten sopimuksen mukaan. Lisätietoja tällä sivustolla.

 

Mehiläisviljelijä Minna i sitt esse.

Blue Mary iskussa!

Blue Mary valmistautuu kolmeen seuraavaan keikkaansa. Voit tulla kuulemaan soittoa, joka jalostuu pikku hiljaa cover-vetoisesta R&B:sta melodisemmaksi rockiksi, biisit yhä enemmän omaa tuotantoa. Kökköbaarin (Myllytupa, Keikyä, Sastamala) tunnelma on mitä todennäköisimmin tiukka ja tiivis, showtime 22.00. Laiturilavan keikalle lauantaina 11.8. klo 22.00 toivotaan mahtavaa säätä, vaikka onhan paikka sateenkin sattuessa kotoisasti katettu. Kolmas veto, Paappa Music Bar Tampereella, keskiviikkona 15.8. on ehtaa klubiräimettä vanhaan malliin. Soittoa pitkin iltaa, alkaen klo 21.00.

HUOM! Aiemmasta ilmoittelusta poiketen Huittisten Brewer’s Pubin keikka 4.8.  joudutaan päällekkäisyyksien vuoksi siirtämään syksymmälle! Uudesta ajankohdasta tiedotetaan tuonnempana.

Hypätkää kyytiin. Sen lisäksi, että muusikoilla on hullunhauska tunnelma omassa keskuudessaan, on vuorovaikutus yleisön kanssa se juttu, joka räjäyttää pankin! Ja se yleisö olet SINÄ!

Nähdään pian!

Venla, Steven, Kris, Jukka ja V-P.

Ålandstidningen kertoo pienoismallien tekijöistä!

Ahvenanmaan-retki on suoritettu! Sää suosi ja kaikki sujui mainiosti. Ålandstidningen haastatteli retkikuntaamme ja julkaisi projektistamme hauskan jutun. Varsinainen matkakertomus laaditaan, jahka matka-arkku saadaan puretuksi. Luvassa on myös kuvamateriaalia, mm. videota Hammarlandin ja Kökarin kirkkojen mittauksesta. Sitä kaikkea odotellessa voit tutustua lehtijuttuun.

P.S. Jos joku jää ihmettelemään kaikissa kolmessa kuvassa poseeraavaa mustaa pikkukissaa, hän on tietenkin Reha, 6 viikkoa, Liinan pikkuinen.