Paljon puhutaan käsityöstä ja käsityöläisyydestä. Tätä jaloa aihetta olen itsekin pitänyt kovasti esillä – liittyyhän kaikki tekemiseni käsillä tekemiseen. Ilmaisua ”käsityö” käytetään usein lisäarvoa tuovana dekoraationa tuotteen markkinoinnissa, vaikka tuote olisikin tosiasiassa konevoimalla tehty. Tällä tavoin myös hintaa saadaan mukavasti korotettua. Käsityöstä nähdäkseni irroittaudutaan silloin, kun käytössä on yksikin kone, jonka avulla yhdet ihmiskädet voivat suorittaa useampaa käsiparia edellyttävän työn. Pitäkää silmänne auki, ilmiöön törmää päivittäin.
Viime aikoina keskittymiseni on kohdistunut saippuan valmistamiseen. Koska kyseessä on paljon yhtymäkohtia kuvanveiston työvaiheisiin, päätin kuvittaa saippuahankkeen ja esittää kuinka valtavasta määrästä erilaisiin valutekniikoihin perustuvia työvaiheita muodon jäljennyksessä on kyse. Vaikka kyse olisi kivi- tai pronssiveistoksesta, alun prodesuuri on täysin vastaava kuin saippuan valmistamisessa.
Koska äskettäin lanseerattuun Apteekkari Bäckmanin käsihuuhteeseen tarvittava etanoli on harmillisesti koko maasta loppu, piti keksiä sopiva rinnakkaisvalmiste. Saippua on väline, jolla kädet, elimistön tärkeimmät ulkoiset raajat, pysyvät puhtaina ja pysäyttävät ilkeät basiliskon murharetkillään. Ja koska on tärkeä pitää lippu korkealla ja mieli pirteänä näinä koronaviruksen ahdistamina aikoina, ei mikään lie mojovampi lääke kuin suihkussa laulaminen! Aika oli kypsä Apteekkari Bäckmanin laventelintuoksuiselle oopperasaippualle (Operatvål, Opera Soap, Ol. Lavandulae)
Veistotyö lähtee liikkeelle laatimalla malli savesta (tässä muovailuvahasta). Kokonsa ja muotonsa puolesta malli vastaa täysin suunniteltua lopputulosta. Jotta malli voitaisiin toisintaa jatkoa silmällä pitäen tarkoituksenmukaisempaan muotoon, tulee siitä tehdä kipsivalos. Kipsiä sirotellaan veteen suhteessa 3:2 (kipsi:vesi), sekoittamatta, ja annetaan vettyä muutama minuutti. Sitten seos pyöritellään paljaalla kädellä tasaiseksi velliksi ja puhdistetaan käsi ylimääräisestä kipsistä astian reunaan ja pestään puhtaaksi.
Malli asetetaan sopivan kokoisen, vettä hylkivän astian pohjalle. Tässä astiana käytettiin muovikantta. Astian on oltava ”päästävä”, eli kipsi ei kuivuttuaan saa jäädä jumiin astiaan. Kuten kuvasta huomataan, saippua-aihion tapauksessa myös itse malli on päästävä. Aluksi kipsiä roiskitaan sormilla voimakkaasti päin mallia, kunnes se on kauttaaltaan ohuen kipsiharson peittämä. Näin mallin pintaan osuneeseen kipsiin ei jää ilmakuplia. Sitten loput kipsit valutetaan mallin päälle, kunnes kipsi on peittänyt mallin kokonaan ja taannut parin sentin tukevan peiton sen ylle. Kipsimuotti jätetään kuivumaan tunniksi (kuivumisaikaan vaikuttaa vallitseva lämpötila ym.) Kun muotti on kuivunut, se otetaan pois astiasta ja savi tai vaha kaivetaan pois muodostuneesta onkalosta. Sitten onkalo käsitellään esim. ruokaöljyllä, jotta seuraavaksi otettava kipsivalos ei takertuisi siihen. Sekoitetaan uusi kipsivelli, täytetään onkalo ja annetaan kuivua. Kipsivaloksen kuivuttua se tulee irroittaa ensivaiheen muotista. Tämä tapahtuu koputtelemalla muottia varovaisesti, kunnes se murtuu ja valos irtoaa. Särkynyt muotti voidaan hävittää, koska eteenpäin selvitään kipsivaloksen avulla. Valos huolitellaan. Mikäli pintaan on ilmestynyt ilmakuplakraatereita, paikattava kohta pitää ehdottomasti kastella, paikata kipsivellinokareella ja paikan kuivutta hioa tai raapia oikeaan muotoon.
Seuraavaksi kipsivalos tulee toisintaa toivottuun kappalemäärään. Itse otin saippuoita varten tavoitteeksi 40 kappaleen muotin. Jotta kipsivaloksesta saisi kopioita ilman, että muottia pitäisi välillä murtaa ja hajoittaa, turvauduin kumimaiseen Vinamoldiin, joka on elastinen muottiaines. Vinamold pilkotaan pieniksi palasiksi ja sulatetaan suurella varovaisuudella kattilassa. Kun aine on sulanut, se kaadetaan ei-huokoiseen astiaan (tässä mehupurkin pohja), johon kipsivalos on asetettu. Kun valos on kunnolla peittynyt, sen annetaan jähmettyä ja valos voidaan irroittaa muotista. Omassa hankkeessani tein useamman Vinamold-muotin siltä varalta, että saippuamassaa olisi joskus runsaasti ja hukan välttämiseksi tarvittaisiin ylimääräisiä muotteja. Samoin 40 valoksen aikaansaaminen nopeutui kun yhdestä kipsiannoksesta saattoi ottaa useamman valoksen kerrallaan. Vinamold jähmettyy viilentyessään nopeasti, joten joka muottia varten kattila on kuorittava puhtaaksi, aine pilkottava ja sulatettava uudestaan. Vinamold päästää sulaessaan ilmoille melko ankaraa höyryä, joten hengityssuojasta ja tehokkaasta tuuletuksesta kannattaa huolehtia.
Jälleen ryhdytään kipsivalupuuhaan. Kipsivelliä Vinamold-muotteihin valuttamalla valmistetaan tarvittava määrä kipsivaloksia, jotka huolitellaan tarpeen mukaan. Huolitteluun voi käyttää veistä, hiekkapaperia jne.
Valmiit kipsivalokset asetetaan nyt ruokaöljyllä käsitellylle vanerilevylle, jonka reunaan päätin tehdä 3 senttiä valoksien yläpinnan yläpuolelle ulottuvan puukehyksen (näkyy seuraavissa kuvissa). Kipsivalosten väliin jätin 5 mm raon, uloimpien mallien ja puukehyksen väliin vähän leveämmän, jotta reuna olisi tukevampi. Puukehyksen sisäseinämään kiinnitin rei’itettyä metallilistaa, jonka ruuvasin kiinni kehykseen pieniä muttereita listan ja kehyksen väliin asettaen. Näin listan ja kehyksen väliin jäi rako, johon kehykseen valettava silikoni takertuisi. Tämä siksi, että isoon muottiin käytettävä silikonimassa kutistuu kuivuessaan 5%. Tämän seurauksena silikonikakun reuna irtoaisi kehyksen sisäpinnasta, ellei sitä väkivaltaisesti tartuitettaisi siihen. Käyttämäni silikonimassa oli jäykähkö kaksikomponenttiaine, kuin limonaadinvalmistajan ystävä, sula hunaja tai paksu piimä. Silikonimassa sekoitettiin porakoneella ja kaadettiin kehystettyyn muottiin niin, että kipsivalokset juuri ja juuri peittyivät. Tämä riittää, koska muotin tukevoittamiseen on kallista silikonia paljon edullisempikin vaihtoehto. Silikonin kuivittua kipsiä valutettiin kehykseen niin, että saavutettiin kehyksen yläpinta. Ylikin saa mennä, suoralla rimanpätkällä kipsi voidaan tasoittaa täsmälleen kehyksen pinnan tasolle määrätietoisella kertakaapaisulla. Myös kipsin tartuntaa varten suoritettiin ennen valua toimenpide: kevytrakenteinen rautaristikko asetettiin lepäämään silikonikakun päälle asetettujen mutterien varaan ja kehyksen sisäseinään ruuvailtiin ruuveja sinne tänne. Myös silikonivalun jälkeen, massan jo vähän jähmetyttyä, oli varovaisesti paineltu ja kierrelty pikku ruuveja kakun pintaan. Kaikki tämä sai aikaan sen, että kipsi kovettuessaan takertui sekä kehykseen että silikoniin ja pitää silikonikakun tukevasti muodossaan kun saippuoita valetaan.
Kun Silikoni- ja kipsivalukokonaisuus on valmis, kipsivalokset irroitetaan muotista ja varastoidaan mahdollista jatkokäyttöä varten. Samoilla valoksillahan on mahdollista valmistaa uusi muotti sarjatuotantoon, mahdollisesti useampia kipsivaloksia ottaen, jotta saataisiin mahdollisimman iso silikonimuotti. Tyhjennetty muotti puhdistetaan vesipesulla ja lasketaan tasolle, jossa saippuat on tarkoitus valaa. Saippuat valetaan muottiin, irroitetaan ja huolitellaan tuttuun tapaan. Saippuaresepti jätetään salaisuudeksi.
Erittäin jännittävä vaihe on pakkauksen sommittelu. On kehiteltävä ratkaisu, joka olisi näyttävä ja samanaikaisesti vaivattomasti käsin koottavissa. Saippuan joka sivu tulee mitata, ottaa huomioon varat, ja toivoa, että talonpoikaisjärki pelaa. Kun luonnos sitten skannataan ja kuvaa sopivasti käsitellään, voidaan ottaa printti ja koota prototyyppi. Tämä muistuttaa erittäin paljon pienten koottavien rakennussarjojen työmaata.
Kotelo löytää hahmonsa, vaikka tukeva lakattu kartonki pitääkin vielä kuvitella. Itse saippua kääritään ”suihkulaulunuottiin”. Tämän sisemmän käärepaperin aikaansaaminen on työvaihe, joka pitää sisällään Suomen salossa -laulun sovittamisen kahdelle äänelle ja arkin muotoilun sellaiseen kokoon, että se on juuri sopivasti taiteltavissa saippuan ympärille. Silkkipaperikääre on hapero, mutta sen tulee tässä käsittelyssä pysyä ehdottomasti ehjänä, jotta laulaminen suihkussa mahdollistuisi, eikä nuotti repeilisi pakkausta avattaessa. Suihku sen sitten saakin sulattaa. Pakkauksissa ja etiketeissä käytän kirjapainoapuja. Painotuotteet voisi toki painaa esim. litografiavedoksina, mutta pakkaukselle muodostuva hinta muodostuisi tällöin kestämättömäksi. Riittäköön siis tässä, kuten limonaadissakin, että käsityö pätee pakkauksen sisältöön.
Tällä tavalla syntyy saippua Virtamiehen tehtaalla. Käsityötä, kyllä! Marketista saippuan saa parilla eurolla, tämä maksanee reilun vitosen, jahka valmista tulee. Kallista on mutta halvalla menee, sanotaan. Ja ihan sama pätee limonaadiin, ihan helpolla ei synny sekään.
SAIPPUAA SAA AIVAN LÄHIPÄIVINÄ ENNAKKOTILATA VIRTAMIEHEN VASTIKÄÄN PERUSTETUSTA VERKKOKAUPASTA! Myös limonaadeja, pahvisia pikkukirkkoja, kirjoja, levyjä, kuvataidetta ym. Tervetuloa! Verkkokaupan linkkejä on siroteltu pitkin poikin tätä sivustoa.
Ja vielä loppuun valloittava huoneentaulu tehtaamme WC:n ovesta (Kaukolan vanha kansakoulu):
Pysykäähän terveinä!
Virtamies.