Kuusi, Kataja ja puu, josta lehdet leijuu.

Muistakaahan, hyvät ihmiset, että kamariooppera Kuusen ja Katajan jälkeen Tyrvään Pappilassa kuullaan mainion veljeni Markus Bäckmanin Oodi Vuodenajalle -laulukonsertti, joka esittelee kamarioopperan tekoon innoittaneen Edvin Piiran v. 1988 julkaistun esikoiskokoelman tunnelmallisia runoja vuodenaikojen kierrosta. Myös toimittamiani Piiran koottuja runoja, Runoja laduilta ja poluilta (2016) on saatavana tilaisuudessa. Kari Castrénin osuva taitto! Kamariooppera, illallinen ja konsertti 19. ja 20.1.2018 klo 19.00, Sastamalan seurakuntatalo ja Tyrvään Pappila.

Lipunmyynti: www.tyrvaanpappila.fi

Kultalehdet jo leijuu

Kultalehdet jo leijuu,
syksy polulla kulkee,
kesän nuotio hehkuu,
suvi silmänsä sulkee.

Minne kiirehti lehti,
kukat tuoksuvat kummun?
Ne joukolla lähti
tuulentuudussa leijuun.

Tuli hiljaisuus,
mikä autius uus.

Tuuli tuoksuton hehkutti nuotion,
sade sammutti, maadutti tuhkan.
Vain hetken nähdä sain karkelon
kultalehtinä maaemon mullan.

Putos valkoisuus,
alla ylösnousemus uus.

 

Kuusi ja Kataja – palanen kansallista romantiikkaa

Minua on aina kiehtonut muuan ajatus, joka liittyy kansallisiin sankareihimme reilun sadan vuoden takaa, taiteilijaryhmään, johin kuuluivat Gallén, Sibelius, Kajanus, Merikanto ja muutama muu. Miesjoukon syvin olemus kuvataan Gallénin maineikkaassa taulussa Symposion (rinnakkainen teos Probleemi samasta aiheesta). Näistä taiteilijoista moni oli varsinainen renessanssi-ihminen, kuin kala vedessä eri ilmaisumuotojen piirissä. Joko suoranaisena tekijänä, tai sitten taiteilijana, joka ammensi naapurilajista omaan taiteeseensa, kuten Sibelius ammensi kuvanveistosta. Tyrvään oma Akseli oli tällä tantereella etujoukoissa.

Ajatukset palaavat ravintola Kämpin hämyisään kabinettiin, jossa mainitsemani jättiläiset viettivät iltojaan 1890-luvun ihanassa Suomessa. Ajatukseni liittyy kuvitteelliseen tapahtumasarjaan, jossa jokin näistä renessanssimestareista olisi rohjennut jälleen kerran ylittää rajat, mutta olisikin törmännyt hämmentävään voimattomuuteen. Näin olisi voinut käydä, jos Sibelius olisi tarttunut siveltimeen tai Gallén nuottipaperiin. Jospa kaikki ei olisikaan mennyt käsikirjoituksen mukaan?

Keskusteluni Ullanlinnassa vaikuttaneen moniottelija Vesa Pallasvesan kanssa liittyivät tähän jännittävään, humoristiseenkin tilanteeseen. Lopputulos olisi voinut antaa lohdun meille kuolevaisille: eivät hekään sentään kaikkeen pystyneet! No, me tiedämme, että kaiken todennäköisyyden mukaan Gallén olisi onnistunut myös tällaisessa yrityksessä, hän ei vaan tullut siihen ryhtyneeksi. Vesalle erityiskiitos mielenkiintoisista keskusteluista Sambarissa ja Maxillissa. Osittain näistä ajatuksista syntyi Kuusi ja Kataja, kuvaus Toivon epätoivoisesta kamppailusta tavoittaa jotain, mihin omat rahkeet eivät riitä.