Virtamies Bäckman ja musiikkidraama

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon Kuusi ja Kataja -kamarioopperan tiimoilta. Se on tietenkin perusteltua, ensi-iltaa vietettiin vain muutamia viikkoja sitten, ja kiertue jatkuu hamaan ensi vuodenvaihteeseen saakka. Pidän tärkeänä, että ihmiset tuntevat teoksen tullessaan kuulemaan, katsomaan ja kokemaan ihmettä. Ainakin aiheeseen pääsee selvästi syvemmälle jos tämän pikku vaivan näkee. Tutkikaa siis tätä blogia!

Kuusi ja Kataja ei kuitenkaan ole ainoa yritelmäni musiikkidraaman kentällä. Olen puuhaillut enemmän tai vähemmän monipuolisesti läpisävellettyjen laulukuvaelmien kimpussa Kuusen ja Katajan ensimetreistä saakka, eli 1990-luvun alusta. Kerron niistä vähän, koska on selvää, että olen työryhmäni kanssa  saavuttanut uljaan tavoitteen jatkumosta, paljon on vireillä suunnitelmia erilaisten musiikkidraamojen  loppuunsaattamiseksi.

Tein kerran päiväunimusikaalin. Kun tyttäremme Liina asettui vauvaiässään päiväunilleen, tartuin minä kynään ja paperiin ja ryhdyin sävellystyöhön. Parin-kolmen kuukauden päiväunet – ja siinä sivussa muutama iltakin – tarvittiin, niin Guldskat (Kullanmuru)oli valmis. Teoksen libretto on hervantalaisen, v. 2006 joukostamme poistuneen kirjailija Veikko Pihlajamäen (ei pidä sekoittaa saman nimiseen poliitikkoon!) käsialaa. Hans Christian Andersenin tunteikas, lyhyehkö kertomus ei ole saavuttanut varsinaista klassikkoasemaa, joka tekee teoksestamme erityisen mielenkiintoisen. Andersen on kuitenkin Andersen, ja tästäkin kertomuksesta paistaa läpi tutut teemat; ihmisen heikkous, joka väistyy vuosien karttuessa, päätyen selätysvoittoon. Kuin Tuhkimossa tai Rumassa Ankanpoikasessa. Guldskatin päähenkilö on pikku rumpali, josta varttuu vanhempien rakkauden kannustamana maailmankuulu viulisti. Vasta kun kuuluisuus on saavutettu, kunnia osataan osoittaa aiemmin parjatulle rääpäleelle. Musikaalia ryhdyttiin toteuttamaan v. 2002, tanskalais-suomalaisena yritelmänä, H.C. Andersenin 200-vuotisjuhla silmälläpitäen. Hanke kuitenkin kaatui taloudellisiin ongelmiin. Pitkälle silti päästiin: ensimmäistä kertaa sain kuulla omaa orkesterimusiikkia elävänä. Tämä tapahtui mukaan lyöttäytyneen H.C.A. nuorisosinfoniaorkesterin konsertissa, jonka ohjelmaan kuului Guldskatin alkusoitto ja yksi laulu mainion mezzosopraano Irmeli Kaastrupin laulamana. Sastamalan opistossa toteutettiin liki kymmenen vuotta myöhemmin kevennetty versio tästä musikaalista. Työryhmässä oli puolensataa jäsentä ja lopputulos ihan hyvä. Orkesteri oli pieni, mutta seitsemine viuluineen raikkaan runsas. Tuona kertana ohjasin teoksen itse. Kohta olemme siinä tilanteessa, että Guldskat on heräävä unestaan ja teokselle annetaan lopullinen asu!

Samainen Veikko harrasti kanssani Heinrich Hoffmannin lastenkirjallisuutta. Tekijän kirjoista maineikkain on Der Struwwelpeter (Jörö-Jukka), jonka Veikko varusti suomenkielisellä riimittelyllä vuosituhannen alkumetreillä. Menetelmämme oli pomminvarma: jokainen huudahdus ja rytmillinen painote osutettiin kohdalleen samaan aikaan tapahtuvan sävellystyön kautta. Mikä toimii alkutekstissä, toimii myös suomennoksessa ja kummalla tahansa kielellä laulettaessa. Tutkikaapa olemassa olevia Jörö-Jukka -käännöksiä, ja huomatkaa että näin ei ole asian laita yhdessäkään muussa Jörö-Jukassa. Jörö-Jukka ei ole musiikkidraama sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin  laulusarja. Mutta kun minuun otti yhteyttä helsinkiläinen barytoni Pekka Haahti, sain kuulla, että suunnitteilla on pienoisoopperatoteutus tästä laulusarjastamme. Sehän kyllä sopi! Ville Saukkosen ohjauksessa lopputuloksesta tuli tyrmistyttävän hilpeä seikkailu huonosta käytöksestä vielä huonompaan, keskiössä kajahtanut lastenpsykiatri Peter von Struwwel. Esityksessä oli, kuten laulusarjassa, pianosäestys, josta vastasi Seppo Tarhio. Saksankielisenä laulusarja esitettiin samoihin aikoihin Turun konservatoriolla, sopraano Katariina Virtasen toimesta.

Hoffmannin ja Pihlajamäen käsialaa on myös lasten loru- ja kuvakirja Prinss’ Grünewald ja Helmikki ja rakas aasi Lemmikki, jonka Veikko suomensi heti Jörö-Jukasta päästyään. Teos kertoo kuningasperheestä, joka joutuu perikatoon ylpeytensä ja ylimielisyytensä vuoksi. Vasta kun paikalle ennättää taika-aasi Lemmikki, lumous voi haihtua pois ja koko valtakunta herää kuoleman unesta. Suihkulähteet pulputtavat kaakaota ja auringolla on suussaan rinkeli lasten viettäessä juhlaa kirjan loppuvaiheilla. Tämäkään ei varsinaisesti ole musiikkidraama, vaan pitkä yksinlaulu. Aihepiiri (kuningasperhe, kuninkaanhovi, paljon eläimiä jne) antaisi komeat puitteet isollekin näyttämötoteutukselle tanssijoineen ja orkestereineen, mutta kantaesitys toteutettiin hieman vaatimattomammin, paljaan laulun ja soiton voimin. Mikko Helenius haitareineen ja allekirjoittanut kitaroineen esittivät teoksen Sastamala Gregoriana -festivaalin lastenkonserttina 2010-luvun alkuvuosina. Teos on jatkokäsittelyssä.

Valpuri Kyni on rock-ooppera, jonka sävelsin muutaman viisitoistakesäisen nuoren naisen laatimaan librettoon v. 2008. Librettotyöpajaa ohjasi sittemmin monesti palkittu kirjailija Jukka-Pekka Palviainen. Projektin tarkoitus oli koota yhteen vasta perustetun Sastamalan kaupungin eri kulmakuntien nuoret ja antaa heille tehtäväksi valmistaa musikaali jostain paikallisesta aiheesta. Polttopisteeseen asetettiin maan kuuluisin noitatapaus, tyrvääläinen Kynin Valpuri, jolle langetettiin  raskas tuomio 1640-luvun lopulla. Tiettävästi Valpuria ei kuitenkaan oskaan tuomittu kuolemaan. Myös rock-oopperassamme kysymys jää avoimeksi. Erityisen mielenkiintoiseksi hankkeen teki se, että pääosaa lauloi Venla Ritanen, laulajatar, jonka kanssa olen tehnyt ison nipun keikkoja sen jälkeen. Rock-oopperan ohjasi Kaarina Karjula ja esitettiin eri näyttämöillä pitkin paikkakuntaa ja kerran Tampereella.

Syksyllä 2014 Virtamiestä pyydettiin vetämään kurssi, jonka tuloksena olisi kokoillan musikaali. Hatrick-musikaalin tekijäkaarti oli Performing Arts Academyn (Länsi-Suomen Opisto, Huittinen) kansainvälinen oppilaskaarti ja Virtamies siinä joukon jatkona. Omaperäinen teos: sävellyksestä, sanoituksesta ja koko lopputuloksesta vastasi seitsenpäinen ryhmä täysin tasavertaisin eväin. Musikaalin ohjasi keväällä 2015 Evan Schoombie.

Valburga jätetään toistaiseksi salaperäisyyden verhon taakse. Sen verra voin paljastaa, että tämä tragedia sai alkunsa siitä, että koin tarpeelliseksi ottaa Valpuri Kynin tapaus uuteen tutkintaan. Heti alussa tarina kaikkosi faktisesta aiheen käsittelystä, eikä lopputuloksessa ole Valpuri Kyniä muuta kuin etunimi. Muuten kyseessä on ajaton kuvaus isäänsä etsivästä, roviolla poltetusta äidistään orvoksi joutuneesta nuoresta naisesta. Tuotannossa on mukana suomalaisia ja islantilaisia ammattilaisia ja taideopiskelijoita. Käsikirjoituksen teki allekirjoittanut yhdessä islantilaisen Hildur Kristín Thorstensenin kanssa. Valburga on Virtamiehen ja PreGoGo Eventsin seuraava tuotanto, nyt siis jo vahvasti työn alla.

Kun puhutaan Virtamiehen musiikkidraamasta, ei sovi unohtaa “covereita”. Näistä ensimmäinen oli Taikahuilu, v. 2010 vaiheilta,  jonka Sastamalan Opisto tuotti yhdessä Virtamiehen Marras Workshopin kanssa (Virtapiiri Vaudeville Opera). Esityksessä kuultiin mm. Yön Kuningattaren aaria koko mitassaan 12-vuotiaan Ronja Lahtivirran kajauttamana. Sastamalan Opiston tuottama Pähkinänsärkijä-baletti ei ollut Virtamiehen omaa tuotantoa, mutta Virtamiehen käsiala näkyi sen  puvustuksessa. Sitä paitsi Virtamies, Tampere-talon pienellä näyttämöllä balettitanssijadebyyttinä tehnyt äijäballerino, oli mukana tanssimassa Isän roolin! Baletin ohjasi Marjut Mponda-Bipella.

Paljon on musiikkidraamahankkeita työn alla. Nyt kun mukaan remmiin on lyöttäytynyt Evan Schoombie, ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja-laulaja ym, liha alkaa kasvaa luiden ympärille ja aika näyttää mihin se tekijäkaartinsa johtaa. Seuraavina askeleina Valburga ja toistaiseksi vain puoliksi hahmolla oleva kabaree.

Virtamies laulamassa Prinss’ Gtünewaldia.

 

 

Kuusi ja Kataja: Huittinen uudisoi!

Kuusen ja Katajan Huittisten esitys lähestyy ja paikallinen lehdistö on noteerannut hankkeemme. Samoja asioita toki voi lukea aiemmista blogikirjoituksista, mutta on aina mukava nähdä millä layoutilla ja painotuksella edetään. Jos präntti on pientä, etsikää lehdet käsiinne. Lauttakylä-lehti 21.2.2018, s.9 ja SHOP 22.2.2018, s.11. Tervetuloa esitykseen!

Näkyy selvemmin digilehden sivulta:

https://lauttakyla.edocker.com/reader/ec19e584-1635-11e8-8dad-00155d64030a

Lemmen viemää

Lempi vie Toivoa kamarioopperassa Kuusi ja Kataja. Armoton, kaikkivaltias rakkaus. Nuorikko häviää rakkaansa näköpiiristä, huhuilee vastarannalta miehelle, joka epätoivoisesti yrittää vangita huhuilua säveliksi. Niin kuin Toivon heimoveli Akseli puupiirroksessaan tyttärensä menetystä kuvaa, avotakan äärellä pää alas painuneena istuen ja murehtien, niin Toivokin pukee ajatuksensa sanoiksi: Takkaani hiipuu hiili… Rakkaus voi lentää tuulen teille, mutta koska rakkaus on pitkämielinen, ei etsi omaansa eikä koskaan katoa, se aina palaa.

Korinttolaiskirjeen tunnelmia voi aistia Kuusen ja Katajan esityksessä Huittisten Risto Ryti -salissa sunnuntaina 11.3. klo 17.00. Runoilija Edvin Piiran sävelisiä tunnelmia voi aistia, pienen konsertin välityksellä, esityksen jälkeisellä buffet-illallisella Ravintola Aitolassa, alkaen klo 18.30.

V-P.

Uskon kohtalo maailmassa

Sanotaan, että usko voi siirtää vuoria. Jotkut ihmiset ovat uskossaan vahvoja, toiset heikompia. Kuinka ihana ja aina uusi on riemu silloin kun saarnamiehen valama usko saa nostattaa ihmistä syvyyksistä taivaisiin! Se on Jumalan ihme! Voi kuitenkin olla, että voiman kohdannut vastavoima saa yliotteen. Silloin eivät auta kasukat, ei stoolat eikä muut “kirkon kemputtimet” (A. Kivi), yksin väkevä rukous voi tarjota avun.

Kuusen ja Katajan Usko joutuu tähän tilanteeseen. Hänen rakkaan veljensä Toivon, kuomansa ja kumppaninsa tekemisissä on leiskuntaa, sammuttamatonta janoa, eivätkä inhimilliset neuvot eivät saa tulta taltutetuksi. Ja äkkiä näyttää siltä, että Jumalakin on hylännyt palvelijansa. Porua, huutoa, juomista, epämääräisiä aseita tunteen vangitsemiseksi. Mikä avuttomuuden tunne! Avuton hengenmies vailla neuvoa, veikko tekemässä kuolemaa. Synkkyyden yliote (oikeata oopperaa!).

Teoksen päättää kuitenkin ilmestys, joka kohoaa kahden suuren, Uskon ja Toivon, yläpuolelle. Sitä ilmestystä en tässä paljasta. Se on kuitenkin kaikkein suurin ja sitä sopii saapua ihmettelemään Huittiten Risto Ryti -saliin sunnuntaina 11.3. klo 17.00. Kamarioopperaesityksen jälkeen musiikillinen illallinen Ravintola Aitolassa. Liput 25€ näytös/ 50€ näytös ja illallinen. Ennakko Huittisten Kirjakauppa ja Ravintola Aitola.

V-P.

Syksystä jouluun

Kuusi ja Kataja on kuvaus talvesta, pään sisäisestä tuiverruksesta ja lumimyrskystä. Eino Leino kuvailee Aleksis Kiven eläneen syksystä jouluun. Paljolti samanlainen on kamarioopperan Toivon kohtalo. Morsiamen soudettua syvän sinisen virran vastarannalle, syksyn kuihduttamana, jää jäljelle vain riipivä kaipaus. Tuota kaipausta Toivo yrittää vangita säveliksi, mutta epävakaisen talven jäät pettävät alla ja ystävän käsi vaivoin auttaa. Talvi on riuduttava vuodenaika. Ei käy kateeksi sitä, jonka kohtalo on kahlita kaipauksen säveliä pimeässä yössä, hyytävässä tuulessa.

Mutta koska Kuusi ja Kataja on fiktiivinen kuvaus, sen tekijällä ja toteuttavalla kaartilla on lupa jättää ovi avoimeksi loppuratkaisulle. Onko kaikki sittenkään niin synkkää kuin miltä äkkiseltään näyttää? Eikö lumen valkeuden alla kuitenkin asu menneen syksyn lehtien uusi ylösnousemus, kuten Edvin Piira eräässä runossaan toteaa. Aleksis Kivi eli syksystä jouluun, mutta hänen perintönsä pysyy ja elää. Näinkö onnelliseksi voisi Toivonkin kohtalo kääntyä?

Näitä seikkoja pohditaan Huittisten Risto Ryti Salissa 11.3.2018 klo 17.00 järjestettävässä Kuusen ja Katajan esityksessä ja sen jälkeen yleisöä hellittelevällä musiikillisella illallisella ravintola Aitolassa klo 18.30, jossa kuullaan Edvin Piiran runoutta laulettuna. Liput 25e näytös/ 50e näytös ja illallinen. Ennakko Huittisten Kirjakauppa ja Aitola. Tervetuloa!

V-P.

Tänään ensi-illassa: Kuusi ja Kataja

Arvoisa Tyrvää ja muu maailma!

Tänään on tiedossa suuri, hauska, riemukas ja antoisa päivä. Mainio työryhmämme, muut hommissa, minä lähinnä sivustakatsojana, toteuttaa näyttämöllä ammoisen ensimmäisen kamarioopperani Kuusi ja Kataja. Vielä kun tilaisuutta on höystetty ihanalla buffet-illallisella, tulee nautinto olemaan täysipainoinen. Niin – ja olenhan minäkin siellä kaartissa mukana, säestämässä arvostamaani veli-Markusta pienessä konsertissa jälkiruokatarjoilun viihdykkeenä. Vielä mahtuu väkeä mukaan! Tervetuloa. Lippuja saa ovelta tai ennakkoon osoitteesta https://www.tyrvaanpappila.fi/…/kuusi-ja-kataja-kamarioopp…/

P.S. Alla oleva linkki tarjoaa ison paketin taustatietoa teoksen tekovaiheista ja nykyisyydestä. Ota ja kuuntele!

https://soundcloud.com/radioclassicfi/veli-pekka-backman-kuusi-ja-kataja?utm_source=soundcloud&utm_campaign=wtshare&utm_medium=Facebook&utm_content=https%3A%2F%2Fsoundcloud.com%2Fradioclassicfi%2Fveli-pekka-backman-kuusi-ja-kataja

V-P.

 

Kuusta ja Katajaa Radio Classicissa 18.1. klo 13.00

Hei!

Kaikille asiasta kiinnostuneille kerrottakoon, että Kuusen ja Katajan taustoja valotetaan Radio Classicin ohjelmassa huomenna torstaina 18.1. klo 13.00. Mitä kaikkea muuta toimittaja keksii kysyä V-P:ltä, jää kuultavaksi. Mielenkiintoista olisi selvittää ainakin oman sävellysmetodin luonnetta, joka totisesti poikkeaa monen kollegan työmenetelmistä. Ehkäpä kuulemme myös ajatuksia sarjakuvaooppera-konseptista. Kuuleva kuulee. Classicin FM taajuudet: Helsinki 92,9 MHz, Tampere 92,2 MHz.

Palan painikkeeksi panen pienen kuvasarjan kamarioopperan harjoitusvaiheesta. Kerrassaan ensiluokkaista valokuvataidetta rasvan tahrimalla, vanhalla koinpuremalla Lumia-laatikolla.

 

Toivo ja Usko, vielä mapit käsissään. Kuva otettu Lohjan Karkalinniemessä, Haahtien kesäkodissa, jossa ensiharjoitukset järjestettiin. Ihka ensimmäisissä harjoituksissa Pekan Eve pääsi kuulemaan oopperan alusta loppuun yhden miehen esittämänä, pianosäestyksellä, klo 8 aamulla. Aikamoista…

Mukana joraamassa Camerata Amoroso. Anna-Marin nuotit vakaasti viulukotelon päälle asetettuina. Esitykseen hän ottanee oikean ständin 🙂

Koko remmi Tyrvään Jaatsilla. Mukaan joukkoon astunut Lempi.

Mitäs sieltä löytyy? Kokonainen kamariooppera!

Lempi, hiljainen todistaja omalla jakkarallaan.

Kamarioopperaesityksessä nähdään mm. kahden johtotähden kertakaikkinen kuukahtaminen.

Valolaitteisto kohoaa ja vähän päästään kokeilemaankin. Tellinkiä moneen lähtöön.

Bändi asemissa, ukot penkeillään, Lempi pilvenhattaralla. Esitys alkaa olla kunnossa. Evan Schoombie hymyilee!

Tervetuloa Kuuseen ja Katajaan!

Vammalan seurakuntatalo 19.1. ja 20.1.2018 klo 19.00 (Asemakatu 6, 38210 Sastamala)
Pääsyliput 25€ (kamariooppera)
65€ (kamariooppera, illallinen ja Markus & V-P. Bäckmanin pienoiskonsertti)

Pääsyliput: https://www.tyrvaanpappila.fi/fi/tapahtumat-liput/kuusi-ja-kataja-kamariooppera/

Läpiveto

Huikeaa! Tänä päivänä saimme ensi kertaa kokea Kuusen ja Katajan, piakkoin ensi-iltansa saavan kamarioopperani koko mitassaan ilman keskeytyksiä. Se on upea tunne, niin pitkään piilossa ollut oma lapsukainen yhtäkkiä kasvaa aikuiseksi ja aloittaa oman elämänsä. Harjoitusvaihe on sekin mukava, mutta aivan oman hohtonsa antaa lopullisen vaatetuksen ja valojen läsnäolo. Paljon on kaikkea tehty omin käsin, omin aivoin ja aatoksin, koko ryhmä. Kvartettimme musiikki tulee kuin yhdestä soittimesta ja laulajien itsevarmuus korostuu kun sanoja ei enää täydy muistella vaan kaikki syntyy kuin itsestään. Melkein voisi sanoa, että kuusi ja Kataja on valmis! Vaan odottakaamme vielä ja antakaamme teoksen kypsyä sveitsiläisen juuston lailla vielä viisi kokonaista päivää. Sitten saamme korjata “sointujen sadon”, kuten oopperan Toivo asian ilmaisisi.

Tervetuloa ensi-iltaan Vammalan seurakuntatalon juhlasaliin, joka iikka!

Toivo ja Usko – Pekka Haahti ja Janne Hautsalo.

Toivo toivorikkaana sävellystyössään.

Violettia ja yönsinistä

Kävipä %&¤# mäihä! Ompelin uljaan violetin paidan Kuusen ja Katajan Toivolle. Mutta uljas violetti kangas olikin sellainen vempula, että mokoma kutistui kastelun jälkeen niin pieneen kokoon, ettei se mahtuisi päälle meidän Hannallekaan. Voi sapristi, pitikin mennä kastelemaan! Olisi ne taitokset silittämälläkin pois saanut. Vaan ei auta, siispä uutta paitaa ompelemaan.

Oma haasteensa on yönsinisessä juhlapuvussa, jonka tässä muun lomassa aion ommella Lemmen asusteeksi. Kohta lähtee ompelutorso Sastamalan Opistolta kohti V-P:n räätälinpajaa ja sen ympärille ihmeen on tarkoitus sukeutua. Rakastan pikkutarkkaa näpräilyä ja ompelu on sitä parhaimmillaan. Sitä paitsi naisten juhla-asut ovat lajityyppinä vallan ihana asia. Ompelen puvun, mutta tällä kerralla käytän silottamiseen silitysrautaa. Kankaista kun ei näköjään koskaan tiedä.

Sotisovat pääsevät tositoimiin ensi viikonloppuna, kun Kuusen ja Katajan viimeinen harjoituspuserrus koetaan. Silloin on käytössä myös jo valot, eli homma alkaa olla niin sanotusti paketissa. Nyt sitten tarvitaan sitä yleisöä! Pankaa sana kiertämään!

Kuusi ja Kataja Sastamalan seurakuntatalon juhlasalissa perjantaina 19. ja lauantaina 20.1.2018 klo 19. Esitystä seuraa illallinen ja pieni konsertti Tyrvään Pappilassa.

Kuusi, Kataja ja puu, josta lehdet leijuu.

Muistakaahan, hyvät ihmiset, että kamariooppera Kuusen ja Katajan jälkeen Tyrvään Pappilassa kuullaan mainion veljeni Markus Bäckmanin Oodi Vuodenajalle -laulukonsertti, joka esittelee kamarioopperan tekoon innoittaneen Edvin Piiran v. 1988 julkaistun esikoiskokoelman tunnelmallisia runoja vuodenaikojen kierrosta. Myös toimittamiani Piiran koottuja runoja, Runoja laduilta ja poluilta (2016) on saatavana tilaisuudessa. Kari Castrénin osuva taitto! Kamariooppera, illallinen ja konsertti 19. ja 20.1.2018 klo 19.00, Sastamalan seurakuntatalo ja Tyrvään Pappila.

Lipunmyynti: www.tyrvaanpappila.fi

Kultalehdet jo leijuu

Kultalehdet jo leijuu,
syksy polulla kulkee,
kesän nuotio hehkuu,
suvi silmänsä sulkee.

Minne kiirehti lehti,
kukat tuoksuvat kummun?
Ne joukolla lähti
tuulentuudussa leijuun.

Tuli hiljaisuus,
mikä autius uus.

Tuuli tuoksuton hehkutti nuotion,
sade sammutti, maadutti tuhkan.
Vain hetken nähdä sain karkelon
kultalehtinä maaemon mullan.

Putos valkoisuus,
alla ylösnousemus uus.