Lähdetäänpäs lapsista liikkeelle.

Perinteisesti limonaadi mielletään lasten juomaksi. Tämä inkivääriuutuus ei ole sitä korostetuimmillaan, mutta koska jotkut aikuiset ovat aprikoineet juoman soveltuvuutta pikkuväelle, päätän kertoa vähän empiirisen tutkimukseni tuloksista.

Lähipiiristä löytyy kaksi pikkumiestä, jotka ovat päässeet maistelemaan tuotetta. Virolainen Marten (5v) ja suomalainen Joose (7v).

Marten seurasi kesän tuotekehittelyä silmä kovana ja odotti kieli keskellä suuta pullotusta. Saatuaan pullon eteensä, hän tarttui siihen kaksin käsin ja kaatoi sen kohti kulkkuaan. Seurasi leveä irvistys: “Kibe! kibe! [kirpeää]” – ja uusi huikka. Ja vielä kolmas, neljäs, kunnes  250 ml pullo oli juotu. “Kibe! Kibe!” Marten joi riemuissaan vielä toisen pullon ja tunsin olevani todistamassa työvoittoa.

Joosekin totesi juoman olevan aika väkevää. Mutta nokkela nuorimies kun on, hän keksi kaataa sekaan vähän kylmää vettä. Ja siinähän sitä sujuteltiin, suu messingillä. “Hyvää on”, totesi Joose lasinsa tyhjennettyään.

Aika usein aikuiset aliarvioivat lasten kapasiteettia vastaanottaa uudenlaisia elämyksiä. Tämä pieni tutkimus kuitenkin todisti lasten makumaailman ennakkoluulottomuudesta.

Joose-pojan idea lantrata limonaadia keveämmäksi (sinänsä veikeä ja harvoin tavattu toimenpide) oli mainio oivallus. Toki parempaan lopputulokseen päästään, jos lantrinkiin sisällytetään toista hiilihapotettua juomaa. Myöhemmin asiakkaillemme tarjoillaan Sockerdrickaa, lähes maustamatonta sokerilimonaadia, joka soveltuu tähän tarkoitukseen erinomaisesti.

On selvää, että toinen haluaa inkiväärinsä pippurisena, kun taas toiselle Apteekkari Bäckmanin inkiwäärilimonaadi sellaisenaan saattaa olla tarpeettoman “tämäkkää tavaraa”. Väkevää voi aina lantrata, kun taas laihaa ei väkevöitä sitten millään. Siksi tehtaamme lähtökohta on aito, tämäkkä tavara!

Virtamies Bäckman.