Nökköset ja kukkaset taidenäyttelyssä

Nökkönen on ihme heppu. Tai oikeastaan tytsy. Pikkuiselta putosi silmämuna lattialle ja uusi silmä kasvoi tilalle, tämä kaikki ensimmäisen elinkuukauden aikana! Ihmeellinen on kisun elimistö. Tämä silmäpuoli pikku vekara osoittautui niin hellyyttäväksi, että sen elon ensi kuukaudet oli suorastaan pakko kuvittaa. Intensiivisen tutkimuksen seurauksena syntyi tusinan verran käsinvärjättyjä etsauksia, joissa Nökkönen kohtaa arjen suurimmat haasteet, taistelun muovipusseja vastaan, isoveljen möykytyksen, raivoisan ottelun vessapaperirullien kimpussa, rankan muonituksen ja paljon muuta. Sellainen on Nökkönen, kyllä se oman nimikkonäyttelynsä ansaitsee.

Myös viime kesän kukkasilta putosivat terälehdet, lumi ja pakkanen ne peittivät. Mutta nytpä saadaan jälleen kokea uuden kevään tuulahduksia ja uudet kukkaisihmeet. Juhlavuoteni kolmannessa kuvataidenäyttelyssä otetaan pieni varaslähtö: kevään ja kesänkin kukkaisloisto esitellään pienten tussi-akvarellikuvien muodossa. Niitä syntyi hulppea valikoima. Kuinka monimuotoinen onkaan pikkuisten kukkasten maailma, niin värikäs, aina uusiutuva. Luontoäidin muovaama käsittämättömyys.

On verraton havainto, että johonkin aiheeseen tai tekniikkaan kauan keskityttyään koko ympäristö alkaa näyttäytyä sen mukaisena. Viime kesänä maailmani näytti ensin painokuvina, sitten guassina ja öljylaveerauksena. Sellaista kokemusta ei voi ostaa, elämys syntyy tekemisen kautta. Huvittuneena tahdon mainita, että tässä taannoin Karkun emäntäkoulun pihalla könötti kuollut pensaantapainen. Sitä vilkaistessani rytöläjä puhkesi silmissäni kirkkaanvihreään lehteen ja värikkääseen kukintoon, siroina tussi- ja akvarellivetoina. Silloin tajusin, että olin kenties liian pitkään ja intohimoisesti tuijotellut kukkasiani lähietäisyydeltä ja panin stopin työmaalle.

Nökköset ja kukkaset ovat nyt valmiit. Kutsun koko kansan niitä ihailemaan!

maailman_napa_pieni

ruiskaunokki_pieni

NÖKKÖNEN – Virtamies Bäckmanin Flora & Fauna.
Piirroksia ja grafiikkaa.
5.-30.4.2016, Galleria Ansa Puntalo, Puistokatu 4-6, Sastamala
Avoinna liikkeen aukioloaikoina.

 

Pikkurikollisuutta

Sitä mietin kun katselin levyhyllyäni ja huomasin siellä seassa könöttävät bootlegini. On ollut pikkuinen rikos aikoinaan ostaa bootleg-levy, hämärä tuote, joka ohjaa rahavirrat rosvon taskuun, pois siltä jolle kunnia ja rahat kuuluisivat. Taideteoksen harjoitusvaiheiden päätyminen levylautaselle ei sekään tee oikeutta taiteilijalle, joten bootleg-ilmiötä tulisi kaikin tavoin vastustaa . On hyvä että tekijänoikeudet on nykypäivänä nostettu esiin.

Toisin oli 1980-luvulla, kun piraattikauppa rehotti valtoimenaan. Totta kai fanit ostavat kun kauppias tarjoaa, eikä kukaan puutu peliin. Ongelmia ei nostettu esiin. Erään bootleg-kauppiaan muistan joutuneen raastupaan toiminnastaan, mutta ei asiasta yleisemmin puhuttu. Se tapahtui vasta myöhemmin.

Bootlegeja ostettiin ja niitä kuunneltiin, vertailtiin ja keräiltiin kuin ensipäivänkuoria. Ydinasia oli se, että jokaista bootlegia piti kissojen ja koirien kanssa etsiä. Ja kun sen löysi, elämys oli valtava. Kuin ihmeen kaupalla pääsi vierailemaan harjoituksissa, levytyssessioissa ja unohdetuilla klubikeikoilla. Bootleg toi tähden lähemmäksi kuulijaa ja ehdottomasti lisäsi kunnioitusta.

Omalla kohdallani ensimmäinen veto, joka hälvensi bootleg-usvaa oli Lost Lennon Tapes, radio-ohjelma, joka esitteli tekijän julkaisemattomia töitä luvan kanssa. Muutaman vuoden perästä seurasi sarja The Beatles Anthology -paketteja. Intohimoni oli kuitenkin jo laantunut. Eikä YouTube tuhansine linkkeineen ole palauttanut vimmaa. Liika on liikaa.

On tavallaan surullista, että isolla rahalla ja suurella vaivalla hankitut piraattilevyt eivät enää innosta. Niitä kuunnellessa oppi paljon ja jokainen bootleg-ostos lujitti omaa fanittamista. Verkkoelämys ei korvaa fyysistä bootleg-esinettä. Vanhoja bootlegeja voi kuunnella, mutta niissä maistuu jo muovi.

Ja vielä …

Olen vakavasti harkinnut laittaa kaiken äänitetuotantoni ladattavaksi internetiin, vapaasti ja rajattomasti. Lauluni kuuluvat yleisölle. Jää nähtäväksi tapahtuuko se taiteilijajuhlavuoden huumassa vai myöhemmin. Tätä käytäntöä suosittelisin laajemminkin.