Virtamies Ahvenanmaalla.

Kesän 2016 huipennus oli omalla kohdallani matka Ahvenanmaalle. Tavoitteeni oli kuvata pääsaaren keskiaikaiset kivikirkot tussipiirroksina ja tuottaa pienoismalli Finströmin kirkosta. Tavoite toteutui, kirkkojen ohella käsittelyyn pääsi myös Kastelholman linna.

untitled-16

Ahvenanmaa on varsin ihmeellinen paikka. Tuntuu kuin siellä ei koskaan sataisi, aurinko sen kun helottaa. Pääsaarella viettämäni viikon aikana sade ropsahti pariin otteeseen, lyhyesti ja vailla häiriötä. Tussipiirtäjälle sadesää olisi ollut kaiken turmeleva tekijä. Mutta toisin kävi.

untitled-25

Finströmin kirkon mittasin rullamitalla ja viivoittimella. Kyseisen mallin piirustustyö sujui mökkikylän keittiössä, Eckerössä, hauskassa ilmapiirissä. Muuan Jetro-teini oli tuotu samaan tilaan iltapalalle. Iskä tarjosi kinkkuvoileipää. “Ei maistu. Iskä mee nukkumaa!”. Jogurttia. “Ei tee mieli. Iskä mee jo nukkumaa!” Maitoa, puuroa? “Iskä et sä vois jo mennä nukkumaa!”. Iskä puhui voimakkaasti kuiskaten, ilmeisesti siksi, ettei halunnut häiritä minua. Luuli minua ehkä työrauhaa vaativaksi arkkitehdiksi. Iskä meni nukkumaan paljon myöhemmin. Keskiyön aikaan, nautiskellessani iltapalaa pihakatoksessa, iskä ilmaantui paikalle kaatokännissä, todeten: “tarttee hakee lisää viinaa…”. Sitten hän paineli tiehensä. – Itse pienoismalli valmistui pikatahtiin. Muokkasin siitä valmiin väritetyn version myöhemmin, syyskuussa. Se on nyt tullut painosta.

untitled-8

Pääsaaren ohella vierailin Kökarin ihanalla, ahavoituneelle ja meren pieksemällä saarella. Siellä tapahtui vekkuli välikohtaus. Kas, piirustajan univormuni oli puuvillapaita ja tummat farmarihousut, Toisessa kädessäni oli kaksi telttatuolia, toisessa albumi ja alumiinisalkku. Kirkon kiviaidan päältä tähyilin kohdetta, etsien sopivaa kuvauskulmaa. Päätin siirtyä etäämmälle, loikata kiviaidalta alas ja siirtyä kauemmaksi niitylle. Siinä hypätessäni tasapainoni petti ja keskiverto konttorirottaa muistuttava taiteilija tukeutui pitkiin harppoviin askeliin, jotka päätyivät rähmälentoon keskelle niittyä. Koko tavara-arsenaali lojui pitkin ketoa. Ajattelin olevani onnellinen siitä ettei kukaan nähnyt ihmeellistä loikkimistani. Kunnes tajusin niityn ylärinteellä olevan hihittelevän kansan. Muina miehinä keräsin tavarani ja siirryin kirkon pimeälle puolelle odottamaan parempia aikoja. Myöhemmin työ jatkui.

untitled-34

Aion jatkaa Ahvenanmaan kirkkojen kiertämistä ja tehdä pienoismallit niistä kaikista. Joitakin pitänee käydä mittailemassa paikan päällä, vaikka Museoviraston kautta löytyy “kultakauden” nuorten arkkitehtien tekemät piirustukset monista, ellei kaikista kirkoista. Täsmäkohdennettu teemamatkailu on miellyttävä tapa tutustua paikkoihin, suosittelen sitä jokaiselle.

Lähtekää mukaan tälle päättymättömälle matkalle!