Jaahas hyvä herrasväki. Jaatsin almanakka näyttää kolmatta näyttelypäivää ja mieleni palaa pakanallisiin aatoksiin. Tänäkin aamuna Pakana-pukki sai appeensa ja oli yksinkertaiseen elämäänsä yhtä lailla tyytyväinen kuin aina ennenkin. Voi sitä onnen määrää, joka tuosta otuksesta ulos singahtelee! Minna Isotalo kirjoitti tämän aamuiseen Alueviestiin osuvan kuvauksen Pakanan sielunelämästä. Puntaroituja sanoja, joka sana totta.
Pukkienhan tiedetään olevan paitsi väkivaltaisia (jota Pakana ei ole), myös sangen uteliaita (jota Pakana on).
Itse kuvien taustalta löytyy samaa luomua kuin Ahvenanmaan kirkkokuvistakin. Värit sekoitettu Uulan tuottamilla pigmenteillä ja mainiolla vernissalla, maalaukset toteutettu koruttomalle juuttikankaalle. Se on Pakanalle sopiva media. Lisänä maalauksien esikuvina toimineita pastelli-akvarellitöitä samantapaisista aiheista. Joku nauroi kun kerroin suunnittelevani muutamaa rattoisaa päivää Pakanan aitauksessa piirustusvälineineni. Ehkä hän mietti, josko siitä tulee mitään. Pukkienhan tiedetään olevan paitsi väkivaltaisia (jota Pakana ei ole), myös sangen uteliaita (jota Pakana on). Vaikeaa se välillä olikin, aika-ajoin pukki tuli syömään lehtiön kulmaa, mutta sittenpä vaan hätistelmään niin kuin ammoinen uskonpuhdistaja: Hus-Hus! Kuvat valmistuivat hienosti, vailla suurempia ongelmia, heinäkuun vaiheilla menneenä kesänä. Nyt kuvia voi ihastella kauniisti seinille aseteltuina, tulkaa katsomaan!
Ja muistakaa Virtamiehen Hämmästyttävimmät Joululaulut täällä Jaatsilla, Axel Gallénin lapsuudenkodossa, ensi sunnuntaina 17.12. klo 17.
Virtamies
