Violettia ja yönsinistä

Kävipä %&¤# mäihä! Ompelin uljaan violetin paidan Kuusen ja Katajan Toivolle. Mutta uljas violetti kangas olikin sellainen vempula, että mokoma kutistui kastelun jälkeen niin pieneen kokoon, ettei se mahtuisi päälle meidän Hannallekaan. Voi sapristi, pitikin mennä kastelemaan! Olisi ne taitokset silittämälläkin pois saanut. Vaan ei auta, siispä uutta paitaa ompelemaan.

Oma haasteensa on yönsinisessä juhlapuvussa, jonka tässä muun lomassa aion ommella Lemmen asusteeksi. Kohta lähtee ompelutorso Sastamalan Opistolta kohti V-P:n räätälinpajaa ja sen ympärille ihmeen on tarkoitus sukeutua. Rakastan pikkutarkkaa näpräilyä ja ompelu on sitä parhaimmillaan. Sitä paitsi naisten juhla-asut ovat lajityyppinä vallan ihana asia. Ompelen puvun, mutta tällä kerralla käytän silottamiseen silitysrautaa. Kankaista kun ei näköjään koskaan tiedä.

Sotisovat pääsevät tositoimiin ensi viikonloppuna, kun Kuusen ja Katajan viimeinen harjoituspuserrus koetaan. Silloin on käytössä myös jo valot, eli homma alkaa olla niin sanotusti paketissa. Nyt sitten tarvitaan sitä yleisöä! Pankaa sana kiertämään!

Kuusi ja Kataja Sastamalan seurakuntatalon juhlasalissa perjantaina 19. ja lauantaina 20.1.2018 klo 19. Esitystä seuraa illallinen ja pieni konsertti Tyrvään Pappilassa.

Kuusi, Kataja ja puu, josta lehdet leijuu.

Muistakaahan, hyvät ihmiset, että kamariooppera Kuusen ja Katajan jälkeen Tyrvään Pappilassa kuullaan mainion veljeni Markus Bäckmanin Oodi Vuodenajalle -laulukonsertti, joka esittelee kamarioopperan tekoon innoittaneen Edvin Piiran v. 1988 julkaistun esikoiskokoelman tunnelmallisia runoja vuodenaikojen kierrosta. Myös toimittamiani Piiran koottuja runoja, Runoja laduilta ja poluilta (2016) on saatavana tilaisuudessa. Kari Castrénin osuva taitto! Kamariooppera, illallinen ja konsertti 19. ja 20.1.2018 klo 19.00, Sastamalan seurakuntatalo ja Tyrvään Pappila.

Lipunmyynti: www.tyrvaanpappila.fi

Kultalehdet jo leijuu

Kultalehdet jo leijuu,
syksy polulla kulkee,
kesän nuotio hehkuu,
suvi silmänsä sulkee.

Minne kiirehti lehti,
kukat tuoksuvat kummun?
Ne joukolla lähti
tuulentuudussa leijuun.

Tuli hiljaisuus,
mikä autius uus.

Tuuli tuoksuton hehkutti nuotion,
sade sammutti, maadutti tuhkan.
Vain hetken nähdä sain karkelon
kultalehtinä maaemon mullan.

Putos valkoisuus,
alla ylösnousemus uus.