Kuusi ja Kataja on kuvaus talvesta, pään sisäisestä tuiverruksesta ja lumimyrskystä. Eino Leino kuvailee Aleksis Kiven eläneen syksystä jouluun. Paljolti samanlainen on kamarioopperan Toivon kohtalo. Morsiamen soudettua syvän sinisen virran vastarannalle, syksyn kuihduttamana, jää jäljelle vain riipivä kaipaus. Tuota kaipausta Toivo yrittää vangita säveliksi, mutta epävakaisen talven jäät pettävät alla ja ystävän käsi vaivoin auttaa. Talvi on riuduttava vuodenaika. Ei käy kateeksi sitä, jonka kohtalo on kahlita kaipauksen säveliä pimeässä yössä, hyytävässä tuulessa.
Mutta koska Kuusi ja Kataja on fiktiivinen kuvaus, sen tekijällä ja toteuttavalla kaartilla on lupa jättää ovi avoimeksi loppuratkaisulle. Onko kaikki sittenkään niin synkkää kuin miltä äkkiseltään näyttää? Eikö lumen valkeuden alla kuitenkin asu menneen syksyn lehtien uusi ylösnousemus, kuten Edvin Piira eräässä runossaan toteaa. Aleksis Kivi eli syksystä jouluun, mutta hänen perintönsä pysyy ja elää. Näinkö onnelliseksi voisi Toivonkin kohtalo kääntyä?
Näitä seikkoja pohditaan Huittisten Risto Ryti Salissa 11.3.2018 klo 17.00 järjestettävässä Kuusen ja Katajan esityksessä ja sen jälkeen yleisöä hellittelevällä musiikillisella illallisella ravintola Aitolassa klo 18.30, jossa kuullaan Edvin Piiran runoutta laulettuna. Liput 25e näytös/ 50e näytös ja illallinen. Ennakko Huittisten Kirjakauppa ja Aitola. Tervetuloa!
V-P.
