Author: Virtamies

Sanotaan, että usko voi siirtää vuoria. Jotkut ihmiset ovat uskossaan vahvoja, toiset heikompia. Kuinka ihana ja aina uusi on riemu silloin kun saarnamiehen valama usko saa nostattaa ihmistä syvyyksistä taivaisiin! Se on Jumalan ihme! Voi kuitenkin olla, että voiman kohdannut vastavoima saa yliotteen. Silloin eivät auta kasukat, ei stoolat eikä muut ”kirkon kemputtimet” (A. Kivi), yksin väkevä rukous voi tarjota avun.

Kuusen ja Katajan Usko joutuu tähän tilanteeseen. Hänen rakkaan veljensä Toivon, kuomansa ja kumppaninsa tekemisissä on leiskuntaa, sammuttamatonta janoa, eivätkä inhimilliset neuvot eivät saa tulta taltutetuksi. Ja äkkiä näyttää siltä, että Jumalakin on hylännyt palvelijansa. Porua, huutoa, juomista, epämääräisiä aseita tunteen vangitsemiseksi. Mikä avuttomuuden tunne! Avuton hengenmies vailla neuvoa, veikko tekemässä kuolemaa. Synkkyyden yliote (oikeata oopperaa!).

Teoksen päättää kuitenkin ilmestys, joka kohoaa kahden suuren, Uskon ja Toivon, yläpuolelle. Sitä ilmestystä en tässä paljasta. Se on kuitenkin kaikkein suurin ja sitä sopii saapua ihmettelemään Huittiten Risto Ryti -saliin sunnuntaina 11.3. klo 17.00. Kamarioopperaesityksen jälkeen musiikillinen illallinen Ravintola Aitolassa. Liput 25€ näytös/ 50€ näytös ja illallinen. Ennakko Huittisten Kirjakauppa ja Ravintola Aitola.

V-P.

Kuusi ja Kataja on kuvaus talvesta, pään sisäisestä tuiverruksesta ja lumimyrskystä. Eino Leino kuvailee Aleksis Kiven eläneen syksystä jouluun. Paljolti samanlainen on kamarioopperan Toivon kohtalo. Morsiamen soudettua syvän sinisen virran vastarannalle, syksyn kuihduttamana, jää jäljelle vain riipivä kaipaus. Tuota kaipausta Toivo yrittää vangita säveliksi, mutta epävakaisen talven jäät pettävät alla ja ystävän käsi vaivoin auttaa. Talvi on riuduttava vuodenaika. Ei käy kateeksi sitä, jonka kohtalo on kahlita kaipauksen säveliä pimeässä yössä, hyytävässä tuulessa.

Mutta koska Kuusi ja Kataja on fiktiivinen kuvaus, sen tekijällä ja toteuttavalla kaartilla on lupa jättää ovi avoimeksi loppuratkaisulle. Onko kaikki sittenkään niin synkkää kuin miltä äkkiseltään näyttää? Eikö lumen valkeuden alla kuitenkin asu menneen syksyn lehtien uusi ylösnousemus, kuten Edvin Piira eräässä runossaan toteaa. Aleksis Kivi eli syksystä jouluun, mutta hänen perintönsä pysyy ja elää. Näinkö onnelliseksi voisi Toivonkin kohtalo kääntyä?

Näitä seikkoja pohditaan Huittisten Risto Ryti Salissa 11.3.2018 klo 17.00 järjestettävässä Kuusen ja Katajan esityksessä ja sen jälkeen yleisöä hellittelevällä musiikillisella illallisella ravintola Aitolassa klo 18.30, jossa kuullaan Edvin Piiran runoutta laulettuna. Liput 25e näytös/ 50e näytös ja illallinen. Ennakko Huittisten Kirjakauppa ja Aitola. Tervetuloa!

V-P.