Runoa suomennettaessa

Runoa suomennettaessa kohtaamme monia ongelmia. Suomenkielinen teksti vie enemmän tilaa kuin englanti tai ruotsi, pari esimerkkiä mainitakseni. On siis miltei mahdotonta päästä yhtenevään lopputulokseen, joka luonnollisesti olisi kirkkain tavoite.

Siksi mielessä tulee pitää ennen kaikkea se, että kaikki runossa mainitut asiat sisältyvät suomennokseen, vaikka vihjeinä, jos tila ei riittäisi. Joskus kaksi asiaa saa mahtumaan yhteen sanaan.

Säkeitten lukumäärää ei sovi muuttaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että säkeitten mitta on ehdottoman yhtenevä alkuperäistekstin kanssa. Jos runo sävelletään ruotsiksi, on sen oltava laulettavissa suomennoksena ja englanninnoksena. Tämä koskee mitä kiusallisimmin myös huudahduksia, joiden sijainnin on välttämättä oltava sama kuin alkutekstissä.

Tässä tärkeimpiä näkökohtia.

 

Runon säveltämisestä

Runoa sävellettäessä on kunnioitettava runon rytmiä, sen rakennetta ja todellista pituutta. Säveltäjän tulee suodattaa runon sisäinen musiikki ja jalostaa se uudeksi taideteokseksi kadottamatta mitään alkuperäisestä sanataideteoksesta. Runomittaan, runon pituuteen, säkeistöjen järjestykseen eikä varsinkaan sanoihin tai niiden järjestykseen tule kajota. Kaikkeen muuhun säveltäjällä pitää olla vapaus.

(Muistakaamme silti, että poikkeus vahvistaa säännön.)