Ainoa järkevä peruste tehdä musiikkikappaleesta cover-versio on lisätä siihen jotain, mikä alkuperäisestä tai aikaisemmista cover-versioista puuttuu. Jos näin ei tapahdu, kierretään ympyrää. Tämä ei sinänsä ole vahingollista, mutta itseään luovaa työtään kunnioittavan ja muusikon on syytä välttää kokoonpanoja, joissa aiemman jäljittely on suoranainen itseisarvo.
Tähän olen päätynyt ankaran pohdinnan tuloksena.
Runoa suomennettaessa kohtaamme monia ongelmia. Suomenkielinen teksti vie enemmän tilaa kuin englanti tai ruotsi, pari esimerkkiä mainitakseni. On siis miltei mahdotonta päästä yhtenevään lopputulokseen, joka luonnollisesti olisi kirkkain tavoite.
Siksi mielessä tulee pitää ennen kaikkea se, että kaikki runossa mainitut asiat sisältyvät suomennokseen, vaikka vihjeinä, jos tila ei riittäisi. Joskus kaksi asiaa saa mahtumaan yhteen sanaan.
Säkeitten lukumäärää ei sovi muuttaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että säkeitten mitta on ehdottoman yhtenevä alkuperäistekstin kanssa. Jos runo sävelletään ruotsiksi, on sen oltava laulettavissa suomennoksena ja englanninnoksena. Tämä koskee mitä kiusallisimmin myös huudahduksia, joiden sijainnin on välttämättä oltava sama kuin alkutekstissä.
Tässä tärkeimpiä näkökohtia.