Runoa sävellettäessä on kunnioitettava runon rytmiä, sen rakennetta ja todellista pituutta. Säveltäjän tulee suodattaa runon sisäinen musiikki ja jalostaa se uudeksi taideteokseksi kadottamatta mitään alkuperäisestä sanataideteoksesta. Runomittaan, runon pituuteen, säkeistöjen järjestykseen eikä varsinkaan sanoihin tai niiden järjestykseen tule kajota. Kaikkeen muuhun säveltäjällä pitää olla vapaus.
(Muistakaamme silti, että poikkeus vahvistaa säännön.)