Kymmenkunta vuotta sitten minuun otti yhteyttä ennakkoluuloton barytoni Pekka Haahti, joka ilmoittautui toteuttamaan pienoisoopperan säveltämästäni Jörö-Jukka -laulusarjasta. Tuotanto toteutui Helsingissä vuonna 2004, Ville Saukkosen ohjaamana ja Seppo Tarhion pianolla säestämänä. Esitys oli hulvaton, lavalla nähtiin yhdentoista runoelman hahmot metamorfoosien ilotulituksena. Pekka oli mies paikallaan! Hän on juuri oikea mies tulkitsemaan Toivon monijakoista, raskaasti juttelevaa sydämenraastajaa.
Myöhemmin kunnostautui mm. esittämällä kevyesti dramatisoidun esityksen säveltämästäni Vänrikki Stool -laulelmasta Sandels. Tähän alle koostan tiedot Pekan uraputkesta sekä Turun Sanomien paljonpuhuvan arvion kuvailemastani Jörö-Jukka -pienoisoopperasta vuodelta 2004.
Pekka Haahti on helsinkiläinen laulaja, sellisti ja sellonsoiton opettaja. Hän hoitaa sellonsoiton opettajan virkaa Porvoon seudun musiikkiopistossa ja toimii aktiivisesti myös freelancer laulajana ja sellistinä. Laulun A-tutkinnon hän on suorittanut vuonna 2011 Tampereen ammattikorkeakoulussa Petteri Salomaan oppilaana ja sellon A-tutkinnon 1993 Turun konservatoriossa Timo Hanhisen johdolla. Laulua hän on opiskellut lisäksi mm. Jaakko Ryhäsen oppilaana sekä Tom Krausen mestarikursseilla. Laulun saralla Haahti on esiintynyt niin konserttilaulajana, oratoriosolistina kuin näyttämörooleissakin lähes kolmessakymmenessä eri musiikkiteatteri-, musikaali-, operetti- sekä oopperaproduktiossa. Haahden kantaesittämiin näyttämöteoksiin lukeutuvat Veli-Pekka Bäckmanin, Markus Fageruddin, Jukka Linkolan, Seppo Pohjolan ja Veli-Matti Puumalan säveltämät oopperat. Veli-Pekka Bäckmanin oopperaksi muokattu laulusarja Jörö-Jukka sai kantaesityksensä vuonna 2004 yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, pianotaiteilija Seppo Tarhion kanssa.
Turun Sanomat, Jonny Holmén, 2004:
Joppe Jokamies ja Jörö-Jukka ovat miniatyyrikoon oopperoita
Veli-Pekka Bäckmanin laulusarjaa klassisiin Jörö-Jukka -lastenkertomuksiin ei ole syytä pitää oopperana ensinkään, vaikka tietynlainen umpeutuva kokonaisuus syntyykin niin musiikin kuin varsinsinkin Ville Saukkosen ohjaamana ja visualisoimana.
Jörö-Jukka on Saukkosen visiossa muokattu sekopäisen professori Peter von Struwwelin (kirjailija Heinrich Hoffmannin saksankielinen nimi Jörö-Jukalle ) pedagogiseksi ja havainnolliseksi esitelmäsarjaksi lasten tottelemattomuudesta ja ajattelemattomuudesta.
Struwwel on monista yhteyksistä tuttu, karrikoitu hullu professori, jonka harhainen mieli vaeltelee päähänpinttymien ja perversioiden hetteiköissä. Idea on mojova, sillä milläpä muullakaan mielellä nykyihminen voisi lähestyä Jörö-Jukan karmaisevia, mutta hilpeitä nostalgisia tuntoja herättäviä moraliteetteja.
Pekka Haahti oli mies paikallaan höynähtäneen professorin roolissa. Erityisen ansiokasta visuaalisessa toteutuksessa oli rekvisiitan oivaltava käyttö. Esimerkiksi tarinassa mustista pojista poikia kuvattiin mustilla kumisaappailla ja sateenvarjoineen myrskytuuleen kadonneen Roopen avatulla sateenvarjolla kuvattiin seuraavassa osassa Soppa-Kasperin pulleaa vatsaa.
Veikko Pihjalamäen loruileva suomennos on nokkela ja se osuu hyvin yksiin Bäckmanin poljennollisten lastenlaulurenkutusten kanssa – tämä silti kaikella kunnioituksella, sillä musiikillis-tekstillisenä kokonaisuutena hiukan brechtiläisen musiikkiteatterin suuntaan viittaava laulusarja on sangen onnistunut.
V-P.

